-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Hmm.. Mistäköhän aloittais? Vaihteeksi ollut hiljaiseloa treenien kanssa, oli tuossa niin paljon abi-riehaa. ;) Nyt siitäkin palauduttu, ja hirvee hinku olis päästä treenaamaan. Nomea. Olen parille lähiyhdistykselle viestiä pistänyt, mutta vastausta ei ole kuulunut. Treenit olisi jossain 60-100km päässä, mutta mitäs muuta sitä tässä lukulomalla tekisi.. Täytyy pian pistää uusintaviestiä, jos ei vastauksia ala kuulumaan.

 

Eilen otettiin koirien kanssa vähän nouto-treeniä, ja ei voi muuta sanoo, ku v*uiks meni. Ainaki Sakun osalta. Alkuun kävin viemässä dameja 4 paikkaan, yhden auratun tien päähän, yhden hevosten tarhan vierellä kulkevalle polulle, ja kaksi pellolle traktorinjäljille. Vuorotellen kaikki haettiin eteen-käskyllä, eikä mitään ongelmia. Tähän asti yyber-hieno Supermies.

 

Sani ja Oona sai tässä vaiheessa vähän noutoja, viskoin dameja sinne ja tänne, teille ja metsiin. Likat sai sitten vuorotellen niitä hakea. Ja tuli taas huomattua, että ei vitsit että tuo Oona on sittenkin niin ihana koira. Siis se on METSÄSTYSKOIRA. Sieluaan myöten. Se ei ajattele muuta kuin noutamista, noutamisen kohteita jne. Sillä on loistava markkeerauskyky, se hakee väsymättömästi, ja sillä toimii nenä (se käyttää sitä).

 

Tähän vaiheeseen tulee vähän Sakun morkkaamista, pistetään se noiden huonosti menneiden treenien piikkiin (huono osuus treeneistä tulee tämän jälkeen). Saku on Oonan verrattuna surkea markkeeraamaan. Voi olla, että ei vain olla tehty tarpeeksi markkeja, mutta Saku on surkea markkeeraaja. Muisteja ollaan tehty paljon, ja niiden paikat se muistaa metrin tarkkuudella. Mutta heittoja sen on vaikea hahmottaa. Se aloittaa haun aina ihan liian aikaisin, ei löydä, ja laajentaa ihan väärään suuntaan. Maasto vaikuttaa tuohon aika paljon, ja ehkä joskus ollaan tehty liian pitkiä markkeja tuolle, joten täytyy jotain ottaa omallekin niskalle.. 

 

Saku on aika kuumeneva koira, joten heittoja en sille ole tehnyt juuri ollenkaan. Tähän asti teemoina on olleet muistit ja haku, joista kummatkin se osaa. Joten voisi silti päätellä, että markitkin olisi paljon parempia, jos niitä vain tehtäisiin. Itsellä on vain vaikeaa toteuttaa tuollaisia treenejä, koska treenaan aina yksin. Heittäjiä ei ole, joten pitkiä markkeja ei voi tehdä. Lyhyet markit sujuu sillain "ihan ok". Siksi täytyisi päästä nyt johonkin yhdistyksen teeneihin, päästäisiin eteenpäin tässäkin asiassa. Uusia maastoja, erilaisia markkeja, ensin lyhyitä, sitten pidempiä. Jotain johdonmukaisuutta tähänkin asiaan.. Kehitettäisiin tuolle poijjaalle jonkinlaista parempaa hahmottamiskykyä ja itseluottamusta noiden suhteen.

 

Sanikin on huono markkeeraaja, mutta se sentään pysyy alueella. Nyt nouto-asioissa itseä on miellyttänyt kunnolla vain Oona. Se ei osaa pillityksiä, ohjauksia, eikä mtn tällaista. Mutta damit ja linnut tulee silti aina talteen. Siinä missä Sania ja Sakua on vähän opetettu, Oonalta tulee kaikki luonnostaan. Mahdoton noutohalu. Ja damit tulee Oonalla ylös nopeasti.. Saku ei osaa ainakaan toistaiseksi käyttää nenäänsä yhtä hyvin kuin Oona. Ainakaan haussa. 

Nyt toisaalta kun alkaa miettimään, Oona on ihan surkea jäljestämään. Sillä on niin kiire, että kun se saa hajun, se lähtee sokeasti vain juoksemaan ja hakemaan, bongaten uuden hajun sieltä täältä. Saku sen sijaan jäljestää. Se menee jäljen mukana joka mutkan, välillä vauhti kiihtyy, mutta jos Saku meneekin ohi jäljeltä, lyö se jarrut pohjaan ja palaa takaisinpäin, kunnes taas saa hajun. Taas täytyy myöntää, että jälki on yksi niistä harvoista asioista, joita Sakun kanssa ollaan tehty paljon. Ja jäljestää se osaa todella hyvin. Voisi taas vetää johtopäätöstä, että jos noita markkejakin oltaisiin vain tehty, olisi Sakun hahmottamiskykykin paljon parempi..

 

Vaikeaa tämä. Oona on tasaisen hyvä jokaisessa asiassa, koska sillä on mahdoton vimma saada linnut ja damit ylös. Kovin tyylikästä se ei välttämättä ole, mutta tahto korvaa paljon. Ja kaikki tulee Oonalta luonnostaan.. Oona on silti vähiten koulutettu meidän koirista, mutta silti paras noutaja. Se on metsästyskoira. Harmi, että sillä on yksi suuri ongelma, jota kunnon metsästyskoiralla ei saisi olla. Oona on paukuarka. Tämä vie osan sen toimintakyvystä metsällä. Oonaa käytetäänkin vai harvakseltaan kana- ja metsälinnustuksessa, jossa paukkuja ei tule paljon, mutta Oona saa silti hakea. Sorsastukseen tuota on turha viedä.

 

Sitten Sani, jossa olisi ollut niin paljon potentiaalia. Sanihan pääsi noutohommiin vasta 2-vuotiaana, siihen asti se toimitti agility- ja tokokoiran virkaa. Linnut oli ällöjä jne. Mutta.. kun niitä vaistoja vähän heräteltiin, tuli tuosta loistava metsästyskoira. Nykyään hakee raadon kuin raadon, innolla. Turkiseläimet on silti tuon bravuuri. ;) Ja jäljestys. Sani on jopa Sakua parempi jäljestämään, 100% raadot tulee jäljen päästä takaisin. Markit ei välttämättä ole niin hyviä, mutta parempia kuin Sakulla. Sani pysyy oikealla alueella, mutta luovuttaa helpommin, jos ei löydä. Haku on aina ollut vähän kompastuskivi, mutta se on mun moka. Liian pitkää ja vaikeaa hakua, jolloin koira kyllästyy. 3 noutoa menee ok, siitä eteenpäin on vaikeampaa.. Tosin tuokin asia on nyt korjaantunut, kun koiraa osattiin taas motivoida. Hausta riistat ym. tulee kiitettävästi takaisin, Sani hakee rauhalliseen tahtiin järjestelmällisesti, nenäänsä käyttäen. Ohjauksia osataan vähän, Sani vain ei tahtoisi ottaa vastaan neuvoja noutaessa. ;) Välillä menee karjumiseksi, mutta suunnat osaa, joten joten kuten tuota koiraa pystyy ohjaamaankin.

 

Mutta se asia, missä näkee Sanin olevan metsästyskoira, on käytännön metsästys. 2-vuotiaana Sani kuuli ensimmäistä kertaa haulikon pamahduksen. Hämmästyksekseni, ja vielä enemmän isän hämmästykseksi, Sani painoi täysiä metsään tekemään hakua. :O Siitä asti on ase-mies ollut Sanin paras kaveri. Sani on normaalisti lähes riippuvainen musta, mutta odotas kyn lähdetään metsälle.. Sani liimautuu tiiviisti asetta kantavan henkilön jalkaan kiinni, oli se sitten tuttu tai tuntematon. Isä kun hakee asetta, niin tuo haukkuu räkyttää vierellä, että ammu jo. Ja kun ammutaan, lähtee tuo hakemaan.. Lämmin riista on osaltaan auttanut tuohon "linnut on ällöjä"-asenteeseen, nykyään Sani noutaa lähes kaikkea. Mutta kyllä tuosta näkee, että sillä taipumuksia on, vaikkei niitä ole heräteltykään pennusta asti.

 

Sitten Saku.. jonka kanssa nouto-ura aloitettiin jo pentuna. 9-viikkoisena Saku palautti jo täysillä syliin, oli suussa sitten dami tai käpy joka löytyi metsästä. Tuon tavaksi tuli, että kaikki "aarteet" kiikutetaan täysillä ohjaajalle, ylypeenä näytille. Palautukset onkin Sakulla täys kymppi. Dami pysyy suussa tasan niin kauan kunnes ohjaaja sen ottaa. Palautus tulee edelle tai sivulle.

 

Haku on Sakulla hyvää, sillä riittää itseluottamusta. Vieras metsäkään ei tuota hätkäytä, sillä ei ole ikinä ollut mörkö-ongelmaa. Hakua se laajentaa joskus liikaakin, jos ei heti löydy. Sille pitäisi saada enemmän asennetta etsiä tarkemmin, luultavasti olen tehnyt liian vaikeita hakuruutuja, jolloin Saku ei heti ole löytänyt dameja. Mutta haun suhteen tuosta saa ihan ylypiä olla.. Flattileirillä kouluttaja ihmetteli, että tuoko ei ole ikinä tehnyt muka hakua. Saku oli ennen flattileiriä tehnyt tasan 2 kertaa hakua, ja sanoin olevani epävarma, että lähteekö tämä mihinkään ilman motivoitua hakua. Paskat.. Saku painoi täysiä metsään tekemään hommia, ja vielä kovempaa se palautti damit ohjaajalle. ;) Kävipä jopa hakemassa ALO-luokan koiralle tarkoitetun jäljen päästä damin (hakuruudusta lähti kauemmaksi jälki, jolla saatiin koiralle intoa lähteä hakemaan kauempaakin). 

 

Toisena päivänä tehtiin hakua kaislikossa, osa dameistä oli vedessä, jolloin koira sai ihan uidakin. Ja hakua tehtiin parityöskentelynä.. Ja hyvin tuo ipana toimi. Tälläkin kertaa sai ohjaaja seistä polleena, kun kouluttaja ihmetteli, ettei tämä koira ole ennen tehnyt kaislikko-hakua. :D Hirveän raskasta ja vaativaa hommaa kuulemma koiralle, puhumattakaan alle 1-vuotiaalle Sakulle, joka ei ole ennen leiriä hakua edes kerinnyt kunnolla tekemään.. Mutta siis, Sakulla on itseluottamusta. Ja intoa ja voimaa hakea vaativissakin olosuhteissa.

 

Ohjauksia ollaan tänä talvena alettu harjoittelemaan, ja se sujuu ihan hyvin. Toistaiseksi ollaan tehty linjoja vain suorilla teillä, joilla Saku irtoaa kyllä kauaksikin. Pilli otettiin harjoituksiin mukaan vasta vähän aika sitten, ja opeteltiin siis pilli-pysäytys, joka oli olevinaan niin helppo opettaa, ja luulin Sakun jo osaavankin sen. Ennen eilistä.

Tehtävänä yksinkertainen linja, suora tie, jossa oli 40m päässä dami. Tehtävänä oli pysäyttää koira puolessa välissä, ja jommalla kummalla kädellä kääntää koira uudelleen taakselähetyksenä hakemaan se. Ongelma oli, ettei Saku pysähtynyt pilliin. 5 kertaa hain sen hihnalla takaisin pysäytyspaikkaan, pillitin, ja jätin koiran siihen. Kutsuin luo, ja uusi lähetys. Pillitys, koira jatkaa täysiä vain damille.

 

Noista palautuksista Saku tuli sitten epävarmaksi. Yhtäkkiä se ei enää lähtenytkään hakemaan damia, pysähtyi parin metrin päähän, tai lähti oikealle hakemaan jotain.. Ei siis halunnut enää edetä. Silloin jo ajattelin, että hienoa, joko tänkin koiran kerkesin pilaamaan.. Tässä vaiheessa haettiin se dami jo melkein yhdessä. Heitin damin uudelleen tielle, ja päästin Sakun hakemaan. Pysähtyi parin metrin päähän.. Pari uutta haku-käskyä, ja tuo lonkotteli hakemaan sen. Tähän väliin tehtiin pari paukkunoutoa, että saatiin hae- ja eteen-käskyille taas joku merkityskin. Itse en ala kymmentä kertaa koiralle huutamaan hae-käskyä, jos se on epävarma.

Saatiin sitten vielä yksi kunnon eteenmeno, kun jätkä sai egonsa rippeet taas koottua. Saku on normaalisti aika kova koira, joka ei helposti itseensä ota. Kuritusta on väliin tullut kovallakin kädellä, mutta on ollut ihan normisti senkin jälkeen. Jopa yrittänyt kiellettyä asiaa uudelleen..

 

Toinen asia, mikä jäi nyt mietityttämään, oli tuo pilli-kurittomuus. Kolmet treenit jo vedettiin, joissa linjoilla pillitin pysähdyksen, ja aina tuo pysähtyi. Väliin palkkasin pallolla, väliin sai hakea damin. Ja nyt... pilliin ei mtn reagointia.

Nyt jälkeenpäin mietin, että olisikohan Saku sekoittanut tuon jo lähihaku-pillitykseen. Sitäkin otettiin yhdessä treenissä, ja silloin Saku pysähtyi katsomaan mua. Toistin hae-käskyn, pillitin, ja Saku jatkoi etsimistä. Mutta silloin tällöin kun aloitin lähihaku-pillityksen, tuo pysähtyi katsomaan mua. Ehkä sitten linjallakin ajatteli, että pillityksessäkin saa jatkaa hakua.. Muuta syytä en keksi, kuin nuo pillitysten sekottamiset. (Pillitystreenit nyt erikseen, vahvista ensin toinen ja sitten vasta toinen.. Merkitykset Sakulle selväksi!)

 

Sakuhan yleensä tekee kaiken mitä käsketään, ei kyseenalaista oikeestaan mitään. Paitsi nouto-jutuissa silloin tällöin oma mieli vie enemmän eteenpäin kuin ohjaajan käskyt.. Varsinkin hausta tuon on väliin vaikea tulla pois. Nouto-jutuissa oikeestaan ainoastaan tuolla esiintyy kurittomuutta. Toisaalta olen antanut Sakun olla aika vapaana, haluan tuon toimivan itsenäisesti, enkä kyselevän koko ajan multa apuja. Ehkä virhe, Sakuhan on aika (tosi) itsevarma tyyppi, joten natsikuria olis voinu pitää enemmänkin. Mutta mutta.. vaikee kysymys. :/ Tokossahan ei oo mitään ongelmaa, siinä Saku on tosin koko ajan kontaktissa.

 

Ja Sakusta vielä yksi miinus. Se on vähän herkkis pamauksille. Pentuna tuon korvan juuresta ammuttiin useastikin, eikä tuo lotkauttanut korvaansa asialle. Kuvittelin asian siis olevan kunnossa. Flattileirillä viime kesänä sitten käytössä oli starttipistooli. Saku pelästyi sitä ihan helvetisti, ja jännitti joka pamausta. Hakuun se lähti häntä koipien välissä, onneksi löysi heti damin ja pääsi palauttamaan. Lopuissa noudoissa sai sitten itsevarmuutensa takaisin.

 

Syksyllä ammuttiin tuolle pariin kertaan, ja kyllähän se edelleen jännitti. Ihan kyyryssä, jalassa kiinni istui. Noutoon lähti ja etsi, ekan palauttikin. Uusi pamaus, ja hakuun. Nyt löysi, muttei halunnut tuoda damia pois metsästä tielle, jossa asemies oli. :P Mutta sentäs haki..

 

Sorsastuksessa tuo oli ekat 10min ihan kuset housuissa, tärisi matalana (samalla kun Sani pomppi ampujan ympärillä ihan täpinöissään, katsellen yläilmoihin :D ). Paikoillaan oleminen siis oli vaikeaa, sitten kun päästiin liikkeelle (hakemaan haavakkoja tai noutamaan) niin tuo oli taas ihan normi. Ehkä vähän varuillaan, mutta haki ja jäljesti haavakkojen perässä pitkiäkin matkoja.

 

Nyt täytyisi siis keväällä vähän siedättää tuota. Se jännittää, mutta pääsee siitä yli kun pääsee tekemään. Siis ampuja kauas, laukaus, heitto damilla, koira hakemaan. Katotaan mitä siitä tulee, toivottavasti hyvä, jos kesällä meinataan taippareihin. ;)

 

Jotenkin ylipitkä teksti? Joo, ei kannata eed yrittää lukee loppuun. Lähinnä omia mietintöjä, piti päästä purkaan tämä johonkin.. Noutaja-ihmisiä ei täällä päin ole, jotka ymmärtäisi näitä juttuja, joten vuodatus saa toimia korvikkeena. Kiva saada nämä ajatukset myös ylös, katsotaan mitä mieltä olen rakeista esim. ensi syksynä. :) Nyt Oonaa kehutaan kovasti, mutta on se myös koira, jolle olen saanut kirota eniten. Ja vaikka Saku nyt vähän osoittikin lapatossun merkkejä, on näissä esilletulleissa ongelmissa eniten syytä myös minussa. Ja jos tämä on teidän mielestä pitkä teksti, niin tiättekö mitä? Se jatkuu viä!!

 

Olishan se kiva, että koiralla tulis kaikki luonnostaan (kuten suurimmaksi osaksi noilla tuleekin, muutenhan hommasta ei tulis mitään), mutta ollaan kiitollisia että Sakulla on pääkoppa kunnossa. Siinä suhteessa se rökittää kaikki. ;) Oona on liian pehmeä, joka ei kestä rangaistuksia tms. "negatiivista palautetta". Todella vaikea koulutettava arkuutensa vuoksi, onneksi sillä riittää noita viettejä, että siitä edes jonkinlaisen noutajan sai. Sanilla taas on niin kiire palvomaan mua, että muut jutut jää taka-alalle. Sani on kova koira, jolla riittää rohkeutta ja kanttia. Tositilanteessa tuo oikeasti lähtisi puolustamaan mua. Noutojutut se osaa, mutta aloitettiin ne vähän liian myöhään, eikä saatu kaikkea kapasiteettiä ulos.. Puhumattakaan siitä, että Sani oli ns. koekaniini, jolla harjoittelin kaiken ensiksi ihan päin persettä, ja sitten vasta koulutin sen "oikein". Vanhat tavat näkyy silti vieläkin.

 

Mutta Saku. Se on luonteeltaan kova. Se kestää rangaistuksia, ja se palautuu neg. jutuista nopeasti. Sillä pääkoppa kestää. Ja se on hyvä juttu. Saku tottelee, eikä se yritä kusettaa niinku nuo nartut.. ;D Se on suora ja rehellinen. Se tekee aina parhaansa, ainaki mä luulen niin. Saku on ensimmäinen uros-koirani, ja tähän asti ollut iiiiiiso plussa. Iskä meinaa, että tästedes kaikki meidät koirat on uroksia. Luulen silti, että Saku vain sattuu olemaan harvinaisen selväpäinen uros. Sillä ei ole mitään ongelmia narttujen kanssa, se osaa olla välittämättä niistä paikassa kun paikassa (isänsä geenit?). Se ei mitenkään ole arka tai alistuva, jätkällä on iso ego. Jos Sakua uhattaisiin/sen päälle käytäisiin, tuo luultavasti tappelisi takaisin. Tuossa käsitystä Sakusta 1.5v, saas nähdä miten tilanne vielä muuttuu, kun herra kasvaa. 

 

Toivottavasti teksista ei saa käsitystä, että Sakulla ei olisi noutoviettiä.. (?). Koska kyllä sillä on. Se haluaa, ja se tykkää noutaa. Se ei kuitenkaan ole sille mikään pakkomielle, toisin kuin Oonalle. Toisaalta haluaisin Sakuun vähän enemmän samaa asennetta kuin Oonalla, mutta toimii tuo nytkin. Kyllä Saku innoissaan saattaa linjalle lähteä ihan ilman käskyäkin.. (kuriton rakki) Ehkä se ero näkyy vain siinä, että Oona on pieni ja todella nopea Sakuun verrattuna. Jo pelkkä damin ottaminen tapahtuu Oonalla sadasosasekunnissa.. Oona on vikkelä ja se toimii nopeasti. Sitä on hieno katsella. Saku on iso. Todella iso. Mutta sekin on nopea. Suoralla Saku juoksee nopeampaa kuin Oona. Ero tulee siinä, ettei tuo ole sitten yhtä vikkelä.. Se on Oonaa silti sen sadasosasekunnin jäljessä, vaikka suoralla saakin sen sitten kiinni. ;D Höh, mitähän tästäkin jutusta oli taas hyötyä? No lähinnä vissiin se, että usko Sakuun palas taas. Saku on hyvä. Mulla oli vaan tilapäinen masennus tuon suhteen. Jos huomenna onnistuneet treenit ja ei-niin-angstia tekstiä?

 

HUOMENNA TOIVOTTAVASTI VUOROSSA TOKO-ANALYYSIA SUPERMIEHESTÄ. Siis Sakusta.