Variksia ei edelleenkään saada, kaneja kyllä.. Ja tällä kertaa saatiin jäniskin. Nyt tosin aika pienikokoinen poikanen. Meillähän on kerran aikaisemminkin ollut jänis, viime kesänä. Se oli sellainen metrikoipi, että Sakukin kompasteli sen jalkoihin. :D Oona sai raahata sitä mukanaan kunnolla, jänö kun oli aikas painavakin..

Semmoinen moka sattui, että jätin jäniksen apukeittiöön sulamaan. Äiti pikkuisen järkyttyi kun tulin kotiin.. Kissat oli repineet pussin lattialle, repineet jäniksen muovipussista ja kahdesta paperista, ja joku fiksu noista oli mennyt syömään jäniksen toisen silmän. :O Ei ollut kovin kiva näky.. Koiria se ei haitannut, itseä pikkuisen etoo kun sen näkee.

Tehtiin ihan normi muisteja ja markkerauksia, taas vaan tutustuttiin. Tai mitään tutustumista se ei enää ollut, jokainen haki ja palautti jänösen heti. Sani ja Oona täysin spontaanisti, Sakun piti vähän haistella ennen kuin pystyi sen mammalle palauttamaan. Mutta toistaiseksi jänis tuntuu tuota kiinnostavan enemmän kuin kani.. Jos saisi itse valita. Johtuisiko siitä, että aikoinaan Saku tutustui ensin jänikseen, sitten vasta kaniin. Mutta onko niissä niin paljoa eroa? :D

 

Sakun uusi lempilelu

Kyllähän Sanikin siitä tykkäs..

..Oonasta puhumattakaan.

"Kato äiskä mitä mä löysin!"

Ja Sansippa.

Saku sai kantaa jäniksen vielä sisälle asti.. seuraamalla samalla. :D