Oonalla on siis juoksu. Siitä tulee osa verestä. Mutta sitten pitää tietysti Saninkin vuodattaa oma osansa. Kiimassahan Sani siis ei ole, vähän mahdotonta nyt. Mutta pihalta tullessaan joka askeleella jäi tassusta kauhea verilätäkkö. Itse huomasin sen vasta, kun menin se pedin ohi joka lainehti punaisena.

Sani ontuikin aika pahasti toista etujalkaansa, joten vein sen pesuhuoneeseen ja pesin jalan. Antura oli keskeltä aika tasan halki, haava ainakin 2cm syvä. Ja sitä verta tuli... No, puhdistin haavan ja sidoin. Ei kauaa mennyt kun veri tuli jo siteen läpi. Vaihdettiin uuteen ja se sitten kesti. Seuraavana päivänä pihalla ollesaan haava aukesi taas. Sidettä on nyt vaihdeltu useampaan kertaan, onneksi noita ensiaputarvikkeita on nyt tullut hommattua koirille enemmänkin edellisten tragedioiden takia.

Pihalla ollessaan Sani käyttää sukkaa, ja ihan hyvin se on siihen tottunut. Meno ei ole hidastunut, siteen vaihdon jälkeen pomppii kyllä hetken aikaa. Tänään tsekkasin haavan, ja menee kyllä aika kauan ennen kuin umpeutuu kunnolla. Agitreenit voi siis unohtaa, katsotaan nyt miten Hämeenkyrön käy.

Tottista ollaan silti otettu, siinä sivussa kaikenlaisia temppuja. Sanin kanssa ollaan vahvistettu suoraan edestä sivulle tuloa, Oonan kanssa kaukkareita. Sani voi nyt sitten lisätä uuden tempun listaansa, pyörimisen. Nyt menee jo aika lailla ilman käsiapua, pienellä merkillä. :D

Sani ja Pipan pentu Kiki kalastamassa.