Kesällä piti olla aikaa treenata enemmän syksyn kisoihin, muttei näytä onnistuvan :P Tottista ollaan otettu nyt kerran kesäloman alkamisen jälkeen, mutta se kerta olikin sitten ihan mahtava. Koirilla oli virtaa, intoa, muutenkin todella kontaktinhaluista menoa. :) Ainut huoli nyt se, että onkohan tuo mukula kokonaan unohtanut maahanmenon? Ei sitten onnistunut millään.Treenattiin useampi kerta, lelulla, namilla, namikupilla... Eikä onnistunut. Loppuun saatiin pari hyvää onnistumista, mutta silti tuo ottaa päähän. Ennen se oli meidän kymppiliike.

Ei auta kuin treenata, mutta kun ei ole aikaa. Päivät olen töissä, ja nyt viime viikot on mennyt siivotessa veljeni rippijuhlia varten. Toivottavasti nyt helpottaisi. Eilen kaivoin varikset ja pupun esiin, jos tänään Oonan kanssa ottaisi jotain. Sanin kanssa en nyt uskalla, kun vihdoinkin päästään Minnan (Sanin kasvattajan) luo treenaamaan, ja samalla saadaan tavata myös Sanin veli. :) Aika kalliiksi tuo kyllä tulee, lähtö lauantaina parkanon juna-asemalta, josta Tampereelle. Sieltä junanvaihto ja Turkuun. Edestakaisin lippujen hinnaksi tulee 68€, plus Sani 10€. Yö vietetään Tuorlan majatalossa, jonka hintaa en edes vielä tiedä... Mutta tätä on jo kauan suunniteltu, joten me ei anneta tuollaisten pikku juttujen häiritä. :D

Viime lauantaina kävin uittamassa koiria luomassa siivoomisen välissä. Koirat meni edeltä, ja kohta pusikosta alkoi kuulua kauhea huuto ja räminä. Ajattelin aluksi että koirat ovat taas jahtaamassa naapurin kissaa, mutta kun pääsin paikalle huomasin että Oonan jahtasi harakkaa. Se ei pystynyt lentämään, mutta silti pomppi eteenpäin kunnes putosi luomaan, kun yritti päästä Oonaa pakoon. Oona itse vain "leikki" sen kanssa, hyppeli perässä. Kun Sani sen sitten huomasi, Sani hyppäsi itse veteen, kahlasi harakan luo ja hetken sitä seurattuaan otti päästä kiinni ja NAKS. Toi linnun rannalle ja pudotti. Ohjaaja siis seurasi näytelmää vähän kauempaa...

Huusin koirat luo, ja kun sain Oonan vierelle pistin Sanin hakemaan lintua. ALuksi ei meinannut taas ottaa suuhun, mutta loppujen lopuksi kuitenkin toi. Oltiin noin 200m päässä kotoa, joten Oona sai kuljettaa harakan. Pihassa meni heti esittelemään sitä isälle. :D

Mutta taas nähtiin että Sanilla on ainakin jotain kiinnostusta noita lentäviäkin elukoita kohtaan. "Turkiseläimet", kuten kanit, rotat, hiiret ym. on ihania, niitä jaksaa haeskella koko päivän. Ja odotas vain, jo sellaisen saa elävänä kiinni... Mutta tuokin on vain treenaamisesta kiinni, kun kamala ohjaaja on tehnyt treeneistä liian hankalia. Viimeksi kuitenkin kummallakin oli hauskaa, joten saa nyt nähdä miten onnistuu tuo viikonloppu. Mukana on muitakin koiria, joten vähän ennakoin että Sani voi ottaa niistä aika paljon häiriötä. :/ Mutta katsoo nyt...