Mitähän me oikeen tehtiin... Perjantaina vain lenkkeiltiin, koirat kävi luomassa uimassa. Oonakin vahingossa, kun putosi jään läpi. Ja kun se kerran kastui, niin meni se sitten heti uudestaankin. :)

Lauantaina käytiin agilityä treenaamassa, lauantaina kun on kisat. Taas ollaan hyvin valmistauduttu, tämän vuoden aikana ehkä 4 kertaa käyty treenaamassa, ja silti mennään kisoihin. Ratoja on vain yksi, mutta kun on kerran iltapäiväkisat niin sai helposti keploteltua vanhemmilta kyydit. Seuraavat kisat on sitten 1.5, silloin kaksi rataa ja nekin myös iltapäivällä (luultavasti, päivän viimeisiä kisoja).

Treenit meni hyvin, Sanilla riitti virtaa. Puomille ja keinulle kumpikin varasti aina mahdollisuuden tullen. Sanin kanssa treenattiin keppejä kuppipalkalla, niin että itse jäin seisomaan lähetyspäähän ja kuppi toiseen päähän. Ekan "joka toinen keppi"-pujottelua kokeilun jälkeen Sani veti joka kepin kauheaa vauhtia. Kun se kisoissakin menisi noin.. :D

Oonan puomikammosta ei ole enää mitään jäljellä, rontti oli joka välissä siellä. Ja pöytä oli toinen, sille piti aina ohimennessä hypätä. Mutta kyllä nuo radalla käsissä pysyy, virheitä voi kyllä tulla... Sanin treenitauon takia vähän pelkään mitä meidän kontakteista tulee. Varsinkin A:lla saa käyttää ääntä, ja silti se yleensä hyppää. :P

Tottista mentiin vähän, treenattiin nyt kokeenomaisesti ilman palkkaa. Nähtävästi koirat tietää nuo liikejärjestykset, Oonakin alkaa aina maahanmenoissa ennakoimaan. Ekat seuruut menee ihan hyvin... Pohja nyt on vain niin mutaista, että seuruut menee välillä vähän kaukana. Ja maahanmenot ja istumiset on aika hankalia, väliin tarvitsee kaksi käskyä (niin Sani kuin Oonakin).

Sani tekee taas aina väliin kauheassa ylivireessä, ainakin kun treenataan ruutua. Alkaa peruuttelemaan jo 5m ennen ruutua. Pariin kertaan on meinannut hermot mennä, mutta ohjaaja on pakottanut itsensä lyhentämään välimatkaa. Ja tässä yksi päivä treenattiin merkkiäkin, ja ei saamari... Koira juoksi innoissaan merkin taakse, alkoi peruuttamaan ja pisti maate. Kymmenen kertaa peräjälkeen. Sitten ohjaaja karjaisi koiralle aina kun se pääsi merkin taa paikka-käskyn. Ja oppihan se odottamaan. Mutta sitten vaihteeksi se otti ruutua merkkinä. Ei vitsit. Opetellaan nyt vain tuo ruutu, jos me nyt ikinä voittajaluokassa startataan...

Eilen treenattiin liikkeitä kuppipalkalla. Oonaa sai muistutella koko ajan kontaktista, kun katse harhaili kupille. Loppujen lopuksi meni ihan ok. Sanin kanssa kuppipalkkaus toimi mahtavasti, johtui kyllä varmaan siitäkin että treenattiin heti koulun jälkeen joten koirilla oli intoa.

Mutta tuota kuppipalkkausta pitäisi nyt kyllä kokeilla Sanin kanssa kokeessakin. Jos otettaisiin syksyksi tavoitteeksi että kokeessa mennään kuppipalkalla, jos sitten se vire pysyisi loppuun asti?

Ja vielä kaksi viikkoa kokeeseen.. Ei tsiisus. Koko ajan mietin että jos se pysyy paikallamakuussa paikallaan, koko loppukoe saa mennä vaikka pipariksi. Mutta luultavasti se ei onnistu, ohjaajan on vain mahdottomuus olla stressaamatta tokokokeissa. Jos nyt tulisi edes 3-tulos. Vähän se ottaisi päähän, kun 1-tuloksia yleensä kerätään.

Tuo kokeeseen ilmottautuminen oli kyllä vikatikki näin aikasin vuodesta, kun ei olla muita koiria nähty ja varsinkin kun sitä paikallaoloa ei olla treenattu. Yleensä meidän tokokisa-vuosi aloitetaan syksyllä, kun koko kesä ollaan treenattu. Mutta uutena vuotena ohjaaja teki sellaisen ihmelupauksen että Sanin kanssa mennään tänä vuonna vähintään 5 kokeeseen. Ja kun syksyllä kaikkiin ei mahdu, joten nyt kisaaminen aloitetaan jo keväällä. Ei tuu mitään. Taas ohjaaja jotenkin kauhean positiivisella mielellä... Katotaan jos seuraavaan tekstiin saisi jotain iloisempaa juttua. :) Jos tähän loppuun pistelisi vielä jotain pääsiäiskuvia:

Kanit saatiin vihdoinkin ulkoaitaukseen, koirat tietty vahti herkeemättä ettei ne karkaa. :D

Nyt kun noita keppejä taas löytyy, niin meidän piha on taas täynnä 2-metrisiä risuja kun koirat leikkii.

Oona.